MIten aika kulkeekin.

Viimeisestä kirjoituksesta on aikaa 9 ( ? ) kuukautta. Oikeastaan saavuin tänne kirjoittamaan päätöksen tarinalle. Tai tarinahan jatkuu, mutta evakkoaikahan on jo ohi.

Mitä siis on tapahtunut ? Lyhyesti ja ytimekkäästi. Palasimme omaan kotiimme evakosta. Nyt kun katsoin noita kirjoituksia, joita olen evakossa kirjoittanut niin tuli oikein ikävä sitä aikaa. Sillä oli se kuitenkin mukavaa aikaa, kaikesta huolimatta. Tätänykyä asumme ihan uudessa asunnossa, reilut pari kuukautta olemme tässä asuneet. Työni loppui ja olin työttömänä ja aloitin uuden työn. Olen edelleen kipeä, mutta silti hieman terveempi :).

Sanon kiitos ja hei, mutta jätän blogini vielä tänne kummittelemaan. Onhan näitä ihan kiva palata katsomaan itsekin :).

On kiva huomata, että täällä käydään silloin tällöin. Kommentoidakin toki saa, en ole tainnut saada vielä yhtään kommenttia :). Mutta en minä niitä ala mankumaa, kerron vaan, ettei tartte jännittää kommentoimista.

 

Eilen sorruin syömään tavismokkapaloja. Voihan jumalaista miten hyvältä ne maistuivatkaan. Naistenvaivat syynä siihen, että kaikenlainen herkku maistuu. Päätin antaa itselleni luvan herkutella eilen, koska jos olisin kieltänyt niin siitä olisi voinut tulla vielä pahempi herkkuhimo. Nyt on hyvä mieli, että sen tein ja söin, vaikkakin ehkä söin pari palaa liikaa :).

Tänään tuli nukuttuakin tosi pitkään. Yhteentoista. Huh. Mutta jos nukuttaa ja on mahdollisuus nukkua niin antaa mennä vaan. Muutenkin on vähän vötkypötky olo, ehkä pitäs yrittää kammeta ittensä kuitenkin ulos. Että mä vihaan naistenpäiviä, näitä hiton kipupäiviä. Elämässäni on ollut ihan tarpeeksi kipua, joten eipä näitä enää tartteis. Nyt on vielä jotenkin niin tajuttoman ärhäkät, eilen heräsin aamulla ja kipu alkoi heti. En kyennyt edes aamupalaa syömään, makasin vaan sängyssä ja odotin, että burana vaikuttaa. Saman tein tänään, buranaa nassuun ja makaamaan takas, ehkä sen takia nukuinkin sitten niin pitkään.

Viime viikolla käytiin kotona, siellä oikeessa kotona ja jäi hyvä mieli. Keskenhän siellä asiat vielä on ja taas sai ihmetellä sitä touhua, miten remppaa tehdään, mutta ihan sama. On aivan sama mitä minä sanon, ne tekee kuitenkin omalla tavallaan.

 

 

Tänään on jotenkin ollut sellainen kotoisa fiilis. Kun tultiin kotiin, sanoin heti, että " täällä tuoksuu kodille". Vaikka ei täällä oikeasti tuoksu meille vieläkään. Mutta halusin vain niin sanoa, koska olen tottunut siihen, että evakkokotimme nyt tuoksuu tälle.

Meillä on melko vähän tavaraa täällä evakossa. Tosin ei se siltä tuntunut kun tavaraa tänne kannoimme :). Kotona on tavaroista suurinosa. Olen ehtinyt miettiä tavaranpaljoutta. Mitä olen kaivannut kotoa ? Toimme tänne haarukoita ja veitsiä 6 kpl:tta ja olen kaivannut muutamia lisää :). Lautasia toimme 4 ja niitäkin voisi olla pari lisää. Kaipaan sohvia, sillä tämä "kakkossohva" ei ole niin hyvä istua. Tämä olikin alakerrassa kotona ja tässä harvemmin istuttiin. Kuulostaa kyllä hassulle, että meillä on sohva, jolla ei istuta juurikaan. Yleensä sohva oli täynnä tavaraa. Pyykkikasa, joka odotti laittajaa. En minä tarvitse tätä sohvaa.

Tänään aloin myös kaivata askartelutarvikkeitani. Niitä toin tänne vain minimaalisen osan. Tänään olisin tarvinnut joitakin, mutta pärjäsin kuitenkin niillä mitä oli. Oli vaan pärjättävä ja hei, kyse oli vaan askartelusta. Tai ei oikeastaan " vaan ", sillä askartelu on minulle henkireikä.

Kysyin Ukkelilta, että oletko kaivannut isoa telkkaria. Kuulemma on kaivannut. No, enpä sitä ihmettelekään. Itse olen jo kovin tottunut tuohon pieneen telkkariin. Mutta silti olen ison telkkarin kannalla, siinä nimittäin silmät säästyy kun ei tartte tihrustaa.

Olen kaivannut toista pyykkitelinettä. Tarkoituksella tuotiin tänne vain yksi pyykkiteline ( ei liikaa kantamista...). Joskus olen sitä kaivannut.

Olen kaivannut omaa liettä, omaa uunia. Tuo vanhanaikainen uuni ei ole mieleeni, mutta onhan tuon kanssa tultu toimeen. Induktioliesi on sitäpaitsi turvallinen, tämä vanhanaikainen ei.

Olen kaivannut myös omaa kylpyhuonetta, sen normaalikokoista allasta. Täällä on ihan onnettoman kokoinen allas ja kun yrität pestä kasvoja aamulla niin otsa kolahtaa hanan kahvaan. Ja vedet on lattialla.

Olen kaivannut myös omaa pesukonetta, joka toimii kunnolla.

Mutta paljon olen ehtinyt pohtia, kuten jo sanoinkin. Ukkelille olen tuuminut, että mihin me tarvitaan kolme huonetta ? Alakerran huone on pääsääntöisesti tyhjillään, mitä nyt tavaraa on siellä ja huonekaluja. Kotona on valtavasti tavaraa pakattuna ja mä en ymmärrä mitä niissä laatikoissa on. Uskon, että kun kotiin palataan niin alkaa melkoinen tavaroiden "hävitys". Putsaus ensin ja sitten kiertoon tai kaatopaikalle. Toki siellä on paljon kausitavaraakin, eli kesävaatteita ja mökkitavaroita, jotka tuomme säilöön talveksi kaupunkiin. Mutta niin paljon turhaa tavaraa, niin paljon.

Ei ihminen tarvitse paljon mitään.

 

On aika näyttää se ikävämpi puoli evakkokämpästämme. Tähän muuttaessamme tiesimme, ettei tämä(kään) asunto ole ihan kosteusvaurioton. Mistäpä niitä kunnollisia asuntoja nykyään edes löytää, etenkään tällaiselle ihmispoloiselle, joka homeista on sairastunut ja haistaa kaiken. Lähes kaiken.

Valitettavasti tilannehan oli se, että mentiin joulukuun alkua, kun remontista saatiin tieto, milloin se alkaa. Aikaa asunnon etsimiselle ei juurikaan ollut. Mikä tässä asunnossa sitten "kolahti" ? No, ensinnäkin se, että tämä on kaksio, täällä oli astianpesukone. Toisekseen se, että tätä vuokrattiin vain kahden kuukauden ajalle, juuri sille ajalle kuin mekin tarvitsisimme asuntoa. Tässä taloyhtiössähän on meneillään putkiremontti ja maaliskuun alusta se kohdistuu tähän rappuun ja siitä alkaen asuntojen on oltava tyhjinä. Saimme myös mahtavan diilin, ilman vuokravakuuksia, vuokraa alennettiin, koska tässä on haittana tämä putkiremppa. Vuokrahintaan sisältyy vesimaksu sekä autopaikka. Pyykinpesukonekin on asunnossa. Muutenhan tähän emme olisi voineet tullakaan, sillä taloyhtiön yhteisissä tiloissa ei tällä hetkellä voi pestä pyykkiä ( remontin takia ) ja omaa konetta emme todellakaan halunneet lähteä tänne kuskaamaan. 

Kaikkeahan ei voi saada, hyvää ei saa halvalla :). Eli tämän asunnon nurjat puolet näet pian kuvista. Tässä vielä aiempi kirjoitukseni ( http://home-evakko-home.vuodatus.net/lue/2014/01/viimeista-viedaan-vahaan-aikaan ), jossa näet kuvia asunnosta noin yleisesti. Näyttää ihan kivalta, eikö vaan ?

 

Makuuhuoneen katto. Olemme ylimmässä kerroksessa, joten tietäähän tuon mistä tämä katon kuviointi johtuu. Katselin taloa ulkoapäin ja tajusin, että talon muoto antaa kaiket edellytykset sille, ettei vesi pääse muualle kuin rakenteisiin.

Makkarin kattoa

Makkarin kattoa edelleen...

Kylppärissä allaskaapin ovi...

Kylppärin allaskaapin ovi...

Kylpyhuoneen suihkukaapin katto...isännöitsijä on vuokranantajallemme kertonut, että tuo ei ole hometta vaan saippuajäämiä, jotka ovat höyrystyneet kattoon...uskokoon ken tahtoo. Se nyt ei koskaan ole hyvä jos sinne jotain höyrystyy, kosteushan on silloin imeytynyt rakenteeseen...

Suihkukaapin oksettavat silikonisaumat, jotka eivät pesemällä lähteneet puhtaaksi. Samoin kuin tuo lattiakaivon musta reuna. Olen pessyt ja hinkannut ja ei puhdistu !

Keittiön laatikosto...

Pakastin, josta vuokralaiset on saaneet luukut hajotettua. Pitäs kattoo, onko ne vielä laitettavissa paikoilleen, tuolta ne kaapista löytyi. Pakastimessa palaa jatkuvasti häiriövalo. En pääse sulattamaan pakastinta kun en saa sitä sammumaan. Kytkin on todella hankala, sellainen johon tarvitaan esim. kolikko, jotta sitä voi säätää. Se on vaan saatu jo niin huonoon kuntoon, ettei se käänny enää millään. Johto irti seinästä, se on yksi vaihtoehto ja ainut :).

Jääkaapin lokerot ovat rikki useasta kohtaa, yritin teipata...

 

Lasihyllykin on saatu ihan halki... kun pesin tuota niin lasilevy on todellakin ihan kahtia. Melko vaarallinen pestävä.

Keittiön hanan takaa homepilkkuja...

 

Hassua, että moni olisi varmasti onnellinen saadessaan asua edes tällaisessa asunnossa. Olenko siis liian vaativa ? Liian vaativa jos haluan terveen asunnon. Hankala. Hankala koska toivoisin evakkokämpän olevan parempi. Miksi en tyydy siihen mitä minulla on ? Kyllä tyydyn. Mutta en halua, että se uhkaa terveyttäni. Isännöitsijän toimesta olen saanut lukea sähköpostin, jossa oli, että olemme hankalia osakkaita. Se sähköposti ei luultavasti ollut tarkoitettu meidän nähtäväksi, mutta taloyhtiön puheenjohtaja oli vastannut siihen viestiin ja laittanut viestinsä muillekin, jolloin näimme tuon isännöitsijän viestin. Hah. Vai että hankalia. Kirjoitin vastineen, jossa kerroin miksi tähän hiton rumbaan lähdettiin. Tässä saatte sen luettavaksenne niiltä osin kuin voin julkisesti sen julkaista :).

 

 

Ihan kaikella ystävällisyydellä ja kunnioituksella XX

 

 

Rooman reissun loppuosa :)

 

Lähdettiin sunnuntaina katsomaan Vatikaani. Ihmeteltiin kunporukkaa siellä oli ihan valtavasti, osalla oli oman maan lippukin mukana. Mietittiin, että jotain täällä nyt varmasti tapahtuu, ettei vaan Paavi tulisi puhumaan kun ikkunasta roikkui Paavin petivaatteetkin :)
 

 

Ja sinnehän se Paavi sitten tulikin puhumaan. Satuttiinpas aika sopivasti Vatikaaniin. Ei nimittäin tiedetty tästä mitään etukäteen.

 

Kyllähän se Vatikaanikin on melkoinen ilmestys. Kuvittelin vaan sen alueen vielä hieman isommaksi. Vaikka viehän tuo itse Pietarinkirkko jo aika paljon tilaa :). Ja kaikki näytti ihan erilaiselta kuin televisiossa :).

 

Emme käyneet katsomassa Vatikaanin museoita tms. sillä jonot sinne olivat niin valtavat. Varmasti kilometrin pituinen.

Vatikaanista jatkettiin matkaa Tiberjoelle, johon ei olisi tehnyt mieli pulahtaa :).

Sunnuntai-iltana kävimme katsomassa tämän upean suihkulähteen. On se vaan mahtava.

 

Viimeisenä iltana Ukkelikin totesi, että " kohta pääsee taas tappelemaan isännöitsijän kanssa remontista". Niinpä. Rooman reissu tuli juuri oikealle paikalle, sai olla miettimättä moisia murheita.