Tänään on ollut ihanakamala päivä. Ollaan tässä sähköpostitse käyty keskustelua isännöitsijän kanssa ja nyt mukaan tuli vielä taloyhtiön hallituksen puheenjohtajakin. Ihan älytöntä touhua, isännöitsijä on täysi ketku. Luvannut meille vaikka ja mitä ennen kuin remontti aloitettiin ja nyt pyörtää puheitaan.

Elämä evakossa on sujunut ihan mukavasti. Eilen kävin kotona piipahtamassa, siellä oikeessa kodissa siis. Huomasin suojauksissa taas reikiä ja aloin sitten itse niitä teippailla jeesusteipillä. Ihan selkeesti viima kävi niistä kohdista ja kun tarkemmin katsoin niin aukkohan siellä oli teippauksessa/suojauksessa. Hitto vie. Työmiehiä ei paikalla ollut, valitettavasti. Olisin voinut hieman jututtaa heitä.

Nyt tuntuu taas niin kamalalta tämä koko homma. Miksi ihmeessä tämä voikin mennä näin mutkikkaaksi ? No, siihenhän ei tarvita kuin yksi tai kaksi valehtelijaa niin siinä se on. Mä en luota isännöitsijän yhtään. Hän alunperin sanoi, että asunto remontoidaan siihen kuntoon kuin se ennen remonttia oli. Nyt halllituksen puheenjohtaja on sitä mieltä, että sinne laitetaan muovimatto taloyhtiön kustannuksella kuten alkuperäisestikin siellä on ollut kun talo on valmistunut. Isännöitisjä lupasi myös, että taloyhtiö vastaa remontista eli jos me myymme joskus asunnon niin meidän kontolle ei tule se jos remontti on tehty huonosti. Nyt olen pyytänyt sitä kirjallisena , mutta eipä suostu sitä kirjoittamaan vielä. Pah. Paskanpuhuja.

Mutta mennään iloisempiin asioihin. Yritän kaiken tämä keskellä keskittää ajatuksiani niihin hyviin asioihin, joita minulla elämässäni on. Tuleva pitkä viikonloppu esim. tai se, että olen elossa ja vointini on parempi ruokavaliomuutoksen myötä. Ja ne pienet onnenpipanat, pienet hetket, niistä täytyy ammentaa voimaa.

Homehelvetti, sitä tämä todella on.