On kiva huomata, että täällä käydään silloin tällöin. Kommentoidakin toki saa, en ole tainnut saada vielä yhtään kommenttia :). Mutta en minä niitä ala mankumaa, kerron vaan, ettei tartte jännittää kommentoimista.

Eilen sorruin syömään tavismokkapaloja. Voihan jumalaista miten hyvältä ne maistuivatkaan. Naistenvaivat syynä siihen, että kaikenlainen herkku maistuu. Päätin antaa itselleni luvan herkutella eilen, koska jos olisin kieltänyt niin siitä olisi voinut tulla vielä pahempi herkkuhimo. Nyt on hyvä mieli, että sen tein ja söin, vaikkakin ehkä söin pari palaa liikaa :).

Tänään tuli nukuttuakin tosi pitkään. Yhteentoista. Huh. Mutta jos nukuttaa ja on mahdollisuus nukkua niin antaa mennä vaan. Muutenkin on vähän vötkypötky olo, ehkä pitäs yrittää kammeta ittensä kuitenkin ulos. Että mä vihaan naistenpäiviä, näitä hiton kipupäiviä. Elämässäni on ollut ihan tarpeeksi kipua, joten eipä näitä enää tartteis. Nyt on vielä jotenkin niin tajuttoman ärhäkät, eilen heräsin aamulla ja kipu alkoi heti. En kyennyt edes aamupalaa syömään, makasin vaan sängyssä ja odotin, että burana vaikuttaa. Saman tein tänään, buranaa nassuun ja makaamaan takas, ehkä sen takia nukuinkin sitten niin pitkään.

Viime viikolla käytiin kotona, siellä oikeessa kotona ja jäi hyvä mieli. Keskenhän siellä asiat vielä on ja taas sai ihmetellä sitä touhua, miten remppaa tehdään, mutta ihan sama. On aivan sama mitä minä sanon, ne tekee kuitenkin omalla tavallaan.